Speksiläisten tarinat

 

Teekkarispeksi on kaikille avoin ja mukaan pääsee ympäri vuoden! Speksiin kuuluu monenlaisia ihmisiä. Tässä kahden konkarin speksielämäkerta.

Kirsti Larja, arkkitehti.

“Tempauduin mukaan speksiin jo ensimmäisenä opiskeluvuonna. Fuksiryhmääni sattui aiemmin TKK:lla aloittanut speksiläinen. Kun hän kuuli, että soitan selloa, hän värväsi minut speksin bändiin. Bändissä pääsin näkemään aitiopaikalta, kuinka speksiproduktio sai muotonsa. Kiertueella oli erityisen vaikuttavaa, kuinka harrastajat rakensivat teatteriesityksen tyhjästä kerran toisensa jälkeen.

Ensimmäisen vuoden jälkeen mieleni teki kokeilla jotain urheilullista ja terveellistä, joten lähdin mukaan tanssiryhmään. Minulla ei ollut aiempaa tanssitaustaa, mutta kuten silloinen tanssivastaava tähdensi, speksin tanssissa esiintymistaito on yhtä tärkeää kuin tekniikka. Tanssikokeesta minut valittiin lavalle tanssijaksi ja statistiksi, jossa viihdyin kaksi peräkkäistä produktiota. Vaati kovaa työtä pysyä kokeneempien tanssijoiden tahdissa, mutta hauskempaa tapaa aloittaa tanssin harrastaminen tuskin on.

Neljäntenä vuonna janosin enemmän vastuuta ja ajattelin kokeilevani jotakin omaan alaani liittyvää. Hain ja pääsin lavastuspomoksi. Samaan aikaan speksin bändissä oli tarvetta alttoviululle, joten päätin opetella soittamaan sitä. Tästä yhdistelmästä syntyi hektisin speksivuoteni, kun samaan aikaan harjoittelin uutta instrumenttia ja vastasin niin lavasteiden rakentamisesta kuin kokoamisesta kiertueella.

Viidentenä vuonna pääsin viimein käsiksi siihen, mitä ihmiset ensimmäisenä ajattelevat pohtiessaan speksiin lähtemistä: minut valittiin lavalle näyttelemään. Lavastus oli ollut mahtavaa, joten lähdin myös toiseksi vuodeksi lavastuspomoksi. Lavastuspomo-näyttelijä-yhdistelmä kantoi yhteensä kolme vuotta, ja vasta kahdeksantena speksivuonna luovutin lavastuspomon manttelin nuoremmille. Pääsin kuitenkin neljättä kertaa näyttelemään, ja lavastusvastuun katoamisen jättämä tyhjiö ajoi minut vielä ottamaan tanssijoiden puvustuksen kontolleni.

Kahdeksan vuoden jälkeen speksissä on kokeilematta vielä osa-alueita, joissa uskoisin olevani hyvä: sanoitus ja sovitus. Ne eivät kuitenkaan tunnu yhtä kiehtovalta kuin omien rajojen kokeileminen kerran toisensa jälkeen. Speksissä palkitsevinta on ollut tarttua aina uuteen, ehkä pelottavaltakin tuntuvaan osa-alueeseen ja huomata omien taitojensa kehittyvän siinä. Myös yhteisöllisyys on ollut tärkeää. On ollut ihanaa saada kasvaa samojen speksiläisten parissa aikuiseksi ja toisaalta nähdä sankoin joukoin saapuvat uudet palleroiset. Vaikka iniöityminen on jo kovassa vauhdissa, en usko, että koskaan pääsen kokonaan eroon speksistä ja speksiläisistä.”

Harri Sarsa, informaatioverkostoiden opiskelija.

“En ollut kuullutkaan mistään spekseistä ennen TKK:lle astumistani, mutta fuksien tervetulotilaisuudessa esitetty lyhyt pätkä Elospeksiä sinetöi kohtaloni. En oikein tiennyt, mitä osaisin tai haluaisin tehdä, mutta speksiin oli pakko päästä mukaan. Lähdin improkurssille. Kurssilla oli mieletön meininki, vaikken loppujen lopuksi päässytkään näyttelemään. Tekemistä löytyi muilta osa-alueilta: löysin sisäisen sanoittajani ja intouduin kirjoittamaan lyriikat peräti neljään biisiin ja osallistumaan aktiivisesti muiden kappaleiden ideointiin. Autoin lavastuksessa ja kävin laittamassa ruokaa treeniviikonlopuissa ja speksisitseillä.

Vaikka en ensimmäisenä vuonna ollut mukana ydinproduktiossa, koin itseni vahvasti speksiläiseksi. Viimeistään kaikilla kiertueilla mukana olo toi minut osaksi porukkaa. Oli mahtavaa nähdä, miten speksiläiset kanavoivat intohimoaan ja taidokkuuttaan näin valtavaan produktioon. Jokainen katsomosta nähty esitys hersytti nauruhermoja.

Toisena vuonna jano kasvoi: lähdin sanoituspomoksi ja päätin näyttelemään pyrkimisen lisäksi hakea tanssimaan. Päädyin lopulta lavalle yhtenä neljästä poikatanssijasta, joilla kenelläkään ei ollut varsinaista tanssitaustaa. Tanssivastaavien hermot olivat paikoin kireällä, mutta vaikeatkin koreografiat saatiin esityskuntoon. Lisäksi päästin sisäisen myyntimieheni valloilleen sponsorien hankinnan parissa.

Kolmatta vuotta varten osallistuin myös käsikirjoituskilpailuun. Täpärä häviö oli ehkä ajankäytön kannalta hyvä asia, sillä lähdin myös Teekkarispeksi ry:n hallitukseen PR-vastaavana ja jatkoin sanoituspomoilua. Niin tanssi- kuin improvisaatiokurssit olivat selkeä valinta: lavalle oli päästävä uudestaan. Tätä kirjoittaessa valinnat siintävät vielä edessäpäin, mutta ajatus kiertueettomasta keväästä tuntuu kammottavalta. Mukaan on päästävä!

Reilun kahden vuoden aikana on ollut mahtava nähdä, miten ensi alkuun pelottavasta ja tuntemattomia ihmisiä täynnä olevasta yhteisöstä on muodostunut vahva henkinen koti. Vastuu produktiosta on kasvanut ja speksiläisistä on muodostunut tiivis ystäväpiiri. Olen kuluttanut speksiin lukemattomia tunteja aikaa, mutta maksaisin saamistani kokemuksista mieluusti moninkertaisen hinnan. Speksivuosia on vielä edessä, mutta alan pikku hiljaa ymmärtää, miten hieno päätös speksiin lähteminen olikaan.”